Sunnuntai

6.4. Käytiin perusvoltalla ja katseltiin maratoonia. Toki niitä tuli harvakseltaan j jokainen käveli.

Sitkeitä noi krekut on kyllä, niitten aidat ei oikein tahtonut pysyä pystyssä ja niitä kaatuili koko ajan. Urheasti niitä nostelivat vähän väliä pystyyn. Illalla käytiin taas sissillä syömässä. Ja pusut ja halit mennen tullen. Halusivat myös meidän kanssa maistaa meidän tuliaisjuomaa (Ufoleijonaa) +ultima thulen snapsilasit. ja tykkäsivät kovasti. Yks paikan Katti tuijotti taas hyvin tiiviisti mitä me syödään.

Siinä puolen yön paikkeilla oltiin kämpillä ja mentiin nukkumaan, sillä seuraavana aamuna lähdettiin Heraklionia kohti.

7.4. Käytiin maustetukussa vierailulla.

Takaisin tulimme mm. Rethymnonin kautta ja pysähdyimme Vryses nimisessä kylässä juomassa frapet ja tuoremehut sekä otettiin tsatsiki, ranskalaiset ja talon makkarat.

Siitä päätettiin jatkaa Kissamokseen.

Sinne päästyämme hurautimme Kissamos hotelliin ja kysyimme huonetta yöksi ja löytyihän sellainen. Kävimme ehkä hyvin ansaituilla virvokkeilla. Kilometrejä oli kuitenkin kertynyt siinä 250km.

Käytiin siinä sitten toisessakin paikassa ottamat yhdet, kahdet. Talon puolesta pöytään  pieni yllätys jossa omi pieniä purtavia.

Toinenkin tuli, mutta se harmikseen oli pilattu tarjoilija tytön parfyymilla. Liekö suihkaissut lisää liian lähellä elintarvikkeita, mene ja tiedä.

Vatta oli kyllä sen verran täys, ettei tarvinnut aatella illallista.

Pari juomaa pikku marketista ja huonetta kohti, ja eiku kalinihta.

8.4 siinä aamusella herättyä hain lähikahvilasta kahvin ja tovi heräilyitä ja päätettiin lähteä takas Nes Choraan majapaikkaa kohti.

Ajeltiin  Kolymbarin, Malemen, Agia Marinan ja Platsniaksen läpi ja rantatietä ajellessa kattelin kun meri tyrskysi, kyllä oli ollut surffaajan keli.

Käytiin sitten tossa meidän lähellä olevassa lihakaupassa hakemassa päivän ruoka protskut ja kaupasta muut.

Tehtiin ”kukkoa” viinissä. Ja ai p****le oli hyvvee taas. Se on kun on hyvät raaka-aineet. Ja muruhan on loistava ruuan laittaja kuitenkin.

Johannakin poikkes, harmi että ruoka oli vasta mennyt uuniin.

Yiannis ja soundgarden

Tänne tulimme varmaan toissa keväänä ekan kerran (Eli 4/24).

Katselimme murun kanssa Google mapsia missä ois kiva paikallinen kuppila, vähän turisteja ja sellainen rauhallinen fiilis.

Kokeilimme sitten sitä, ja siitähän tuli heti meidän paikka. Ei mennyt kauan kun paikallisetkin toivottelivat yasas aina nähdessämme.

Yleensä kävimme ottamassa väliveden ennen syömään menoa, joka sillä suunnalla oli yleensä Molly, virallisesti Dimitris & sakis. Ja jälkkäri jätskillä ruuan jälkeen.

Yiannisin paikka on siis kiva idyllinen ja pääasiassa paikallisten paikka. Sillä on rauhallista ja vaikka jalkapalloa tulisikin TV:stä, ei ääni äidy liian kovaksi, kuten esim. Jossain perus sporttibaarissa mikä on täynnä jotain mölyäviä englantilaisia potkupallohuligaaneja.

No joo, siellä tuli käytyä tietenkin seuraavallakin Reissulla syksyllä (9/24).

Viemme hieman tuliaisia, kuten lonkeroa ja jaloviinaa. Jallu oli tarkoitettu talveksi kun on kylmää ja vaikka kahvin aveciksi.

Käytiin vielä ennen kentälle  lähtöä  moikkaamassa. Yiannis pääsi yllättämään ja pusut molemmille poskille halien kera.

Hää oli tykännyt vallan paljon juomista.

Nyt 4/25 tultiin poikkeamaan jälleen. Ja tietenkin uusien tuliaisten kera. Ja iloinen jälleen näkeminen oli taattu, pusujen ja halien kera.

Tällä kertaa vietiin mm. hieman savumuikkua, ja  itse tehtyä turkinpippuri juomaa, ilveksen kaulahuivi. Huivin hän taitteli silitellen johonkin aarreboxiin. Turkkarijuomasta oli tykännyt, vaikka perus salmiakki ei muille kuin suomalaisille maistukaan yleisesti.

Vastapalloon tuli heti, ja antoi meille oman sekoituksen, jossa oli mm. malotiraa. Yiannis ei malttanut vissiin odottaa, sillä toi lasit jotta voimme maistaa,  ja Oi oi se oli hywee.

Meidän mottomme poistuessa paikalta onkin, Ta léme, nähdään.

10.4 Johanna pirautteli että olis mökillä Casa violetassa pientä puuhaa.

-no tietenkin, mukana. Päästiin käymään siis Vamosin kylässä, kaunis pieni vuoristokylä.

Fiksailtiin pihakalusteet ja maalattiin.

Bou Bou kisulikin tuli heti kun huomasi Johannan saapuneen. Toi se muutaman kaverinkin siihen syömään.

Haravoitiin ja vietiin karsittuja oksia roskiin. Putsailtiin vanhat maalit pois terassikalusteista ja mä maalasin ne sen jälkeen.

Aurinko paistoi kivasti koko sen ajan ja samalla sai siinä ehkä väriä ohimennen.

Oli mukavaa puuhastelua ja käytiin sit syömässä lähtiessä. Kiva paikallinen kyläkuppila.

Siinä meni mukavasti päivä. Ja loppuilta löffäiltiin vaan.

11.4 käytiin voltailemassa ja illalla Hanian keskusaukion kirkossa oli vissiin haitajaiset. (Holy Metropolitan Church of the Presentation of the Virgin Mary (Trimartiri).) oli mielenkiintoinen, käytiin tovi kuuntelemassa ja katselemassa.

Loppuaika meni mukavasti voltaillen ja ihmetellen.

14.4 miun viimeinen. Päivä tältä erää. Oli juuri täydellinen: aurinko lämmitti ja pääsi lavetille pötköttää  ja imemään kaiken mahdollisen auringon lämmön mitä voi. Päivä meni iisisti ja illalla käytiin Mollylla syömässä. Tänään otin leftikon, eli lammasta. Ajattelin että syön pääsiäisen lampaan näin etukäteen.

Siellä väki ilahtui tulisisista. Ja sisään tietenkin halien ja pusujen  kera. Lähtiessämme vielä valot sammuivat täysin. Näyttävä lähtö siis jälleen.

15.4 lähtöpäivä, haikein fiiliksin piti nousta taksiin ja kenttää kohti.

Paluu meni erittäin jouheasti. Hanian kenttä oli melkein tyhjä, (kukas sieltä pois lähtisikään). Tiskillä oli mukava iloinen ja puhelias ihminen. Kentällä ostot sujui hyvin ja odotus ei ollut mahdottoman pitkä.

Lento meni hyvin vaikkakin vöhän pitkäveteistä oli. Helsinki Vantaalla kun sain laukkuni ja kävin ulkona haukkaamassa raitista happea tilasin junalipun. Ja nokka kohti Tikkurilaa. Siellä kerkesin ottamaan välineiden ja laiturille. Junamatka meni ajallaan ja ratikan kyydissä omille nurkille, josta naapurin palopäällikkö haki ystävällisesti kotiin.

Koko päivän se matka ottaa vaikka sujuvasti menisikin. (8-18:30 )